Selvisin, vaikka jouduinkin tuijottelemaan paniikissa auton bensamittaria koko matkan kotiin, syömään kymmenessä minuutissa ja kuulemma mä olin vetänyt pohjat taloudellisessa ajossa. (
tuollaiset ovat typeriä. meinaan meidän auto sammuu jos sillä yrittää ajaa jotain neljääkymppiä nelos-vaihteella+ auto kuluttaa huomattavasti vähemmän bensaa kuin jotkut lajitoverinsa.). Olen onnellinen, että se on vihdoinkin ohi, eikä mun tarvitse vaivata päätäni autokoulun kanssa tai muutenkaan. Huomenna herätys kuudelta, kimpsut ja kampsut mukaan ja nokka kohti ruissaloa. Mä en ole yhtään valmistautunut, paitsi olen hyvin ali-varustautunut kaikin puolin ja en voi uskoa, että huomenna on oikeasti ruissi, mutta toisaalta onhan sitä odotettu. Päässäni vilisee ajatuksia muutosta, enkä ole vieläkään laittanut minkäänlaisia asunto-hakemuksia menemään, koska odotan kauhulla tämän kuun 7. päivää kun Tampereelta tulee tulokset. Samalla mun päässäni vilisee ajatukset siitä, mitä mä haluan opiskella (
tätä voisi miettiä sitten kun se varma tieto tamkista tulee..), kumpi mua kiinnostaa enemmän ja
tampere jyväskylä tampere jyväskylä enkä mä vieläkään osaa sanoa vastausta, vaikka tavallaan mulla on pienoinen aavistus kumpaan suuntaan mä käännyn, mutta mä en haluaisi tehdä väärää päätöstä, mutta mistä mä tiedän mikä sitten on oikea ja väärä päätös? Mistä mä tiedän että jos mä satunkin päätymään joskus viiden vuoden päästä sittenkin raksalle töihin? Toisaalta sama se mikä ala, kunhan se olisi oikeasti
mun. Pitäisi keskittyä vain tähän hetkeen eikä murhehtia kauheasti tulevasta. Aloitin lukemaan pottereita uudemman kerran (ties monetta kertaa). Öisin mä olen kuunnellut
Taru sormusten herrasta soundtrackeja ja kuluttanut soittimeni akun loppuun kerta toisensa jälkeen. Kesä ei tunnu niinkään kesältä. Ei tunnu samalta kuin aikaisemmin. Aika ei matele samalla tavalla ja suurin ero on se, että
mä en tiedä mistä mä löydän itseni syksyllä. Mutta en ole ainut.
Huomenna siis ruissiin, joten kivat viikonloput kaikille!
(Ja jos joku haluaisi neuvoa mulle mitä mun pitää sanoa kun mun täytynee soittaa siihen ranskalaiseen hotelliin ensi viikolla myöhäisen saapumisen johdosta niin olisi enemmän kuin kivaa. Tulen olemaan hieman pulassa, jos hotelli-henkilökunta suostuu puhumaan vain ranskaa, etenkin kun mun ranskataidot on jumittunut niihin pariin fraasiin kuten viens Jaakko, pose ton sac sur le lit.)